Aloitin tämän blogini jo kerran... poistaakseni kaikki kirjoitukseni. Se ei ollut oikea alku. Ei minun niin pitänyt kirjoittaa. Ei minun pitänyt pukea sanoiksi kipeitä kokemuksiani. Ei heti alkuun.
Tavallaan se olisi ollut väärin. Se olisi heti muodostanut minusta mielikuvan. Ihan väärän sellaisen. En minä ole enää se ihminen, jolle nuo kaikki asiat tapahtuivat. Minä olen toinen. Olen korjaantunut.
Samoin kuin lattiaan heitetyn maljakon voi liimata, olen minä liimannut palaseni taas yhteen. Niin kuin korjatussa maljakossakin, minussa on säröjä, mutta ne eivät vuoda. Ne ovat vain merkkejä menneestä.
Jotain noista kokemuksista olen oppinut. Ja juuri siksi minusta on tullut minä. Ehkä elämän ei kuulukaan mennä aina kovin helposti. Ehkä siksi, että myöhemmin osaisi arvostaa oikeita asioita, niitä pieniäkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti